Ja niin eräänä päivänä (filosofian tunnilla) kävi käsky oppimispäiväkirjasta.
Ruutuvihkona tai blogina.

Blogina. Bloginabloginablogina. Kiva idea!

Teknologian ihmelapsi ja filosofian piilo-tohtori Sini ''Miffe'' enpäs-kerro-sukunimeä pääsee pitämään blogia hyvinkin julkisesti. Kaiken lisäksi tällä siniseen väriin taipuvaisella yöeläjällä on todellakin kokemusta blogin pitämisestä. Omilta sivuilta. Sinne tämänkin blogin piti päätyä.

Miksei päätynyt? Noh... sivut on törky-kunnossa eikä jaksa siivota. Sitä paitsi olen aina halunnut blogin vuodatukseen. Miksi? Koska tänne saa monia blogeja kerralla! Hah! Saatte lukea minulta muutakin kuin filosofiaa. Ehkäpä näette sarjakuva-blogin! EHKÄ! Mmh....

No niin, pitäisi kai päästä asiaan. ASIAAN! Eli filosofiaan, päivän tuntiin ja mietteisiin. Voisin kirjoittaa ylös jotain mitä tunnillakin kirjoitin (vähän editoituna). Päästään hetkeksi sen inhottavan haluan-ilmaista-omat-eriävät-mielipiteeni-tyypin (eli minun) päähän. Kurkistetaan;

Mitä on hyvä elämä?

Kun on onnellinen surullisten hetkien välillä ja jaksaa elää elämää muutenkin kuin ''melkein ja väkipakolla''. Ya know? Ois vähän potkua ja intohimoa. Vaikka rakkaus. Oma rakas. Purr... <3 Tai jotain mille omistautua. Oli se sitten vaikka roskien keruu.

No sitten oli kysymyksiä siitä miten ihminen tietää ''tehdä oikein'' ja mikä ''taho'' määrää mikä on oikein. Kylläpä tuli helvetin nättiä vuodatusta tunnilla (filosofisin termein höystettynä) siitä kuinka se-ja-se kasvatusmalli ja yhteiskunnan vaikutus-painostus-kasvatus määrää kaiken.

Omatunto. Joo, tulee kasvatuksella. Omatunto! Henki. Moraali. Tontut!

Kyllä ihminen tietää mikä on oikein mikä ei. Omatunnon ikävän äänen kun osaa pitää poissa pääkopasta niin kaiken luulisi olevan hyvin. Tosin Omatuntokin on sellainen velikulta että se keksii porsaanreikiä. Sitten tulee laki apuun. Ja joulupukki.

Mihin sääntöjä tarvitaan?

Pitämään ojennuksessa, asiat mallillaan. Säännöt kasvattaa henkisesti.
Kasvattaa ja opettaa, kuinka sääntöjä voi myöhemmin sitten rikkoa oikein.

Ja hei! Kun rakas ja ihana opettaja (Kati we love you♥) jätti minut välistä tunnilla, kysyi hän Handelta että kuinkas menee järjestys; järki vastaan tunteet.

Mites minä? Tunteet! Mihin sitä järkeä tarvitsee kun on järkevät tunteet. That's it! Kyllä tunteet ohjaa ihan kaikessa. Tunteetkin voivat olla viisaita ja joskus järki ja tunteet valitsisivat samoin. Järki osaa olla tylsä ja väritön. Ei harmaassa arjessa jaksa elää. [--> tässä muuten loistovinkki kaikille keillä on tylsää; elä päivä käyttäen hammastikkuja pumpulipuikkoina ja pumpulipuikkoja hammastikkuina.]

Nyt minulta loppuu sanottava. Pyrin pitämään tätä blogia mahd. usein, kun leikkiin kerta olen (taas) ryhtynyt.

Rakastakaa kun minäkin rakastan.

*hali*

Sini