Kauhia stressi kun tehdään neljän oppilaan + opettajan voimin kalenteria vuodelle 2009. Mie vastailen mm. mainosten teosta (eli olisko miulla kuitenkin vähiten hommia?) Noh, homma on kivaa ja olishan se hienoa nähdä ''meidän'' kalentereja muiden ihmisten seinillä x3

ps. Niko on ihana ♥

Jaa, nyt sitten pitäisi puhua hyvästä ja huonosta elämästä. Siinnähän minun pitäisi olla todellinen mestari, kun ennen niin huono ja surkea elämäni on vaihtunut onnelliseen ja hyvään. Aloitetaan sitaatilla. Tiedättehän että totuus tulee aina lapsen suusta?

''Hyvä elämä on sellainen, josta ihminen nauttii ja huono elämä sellainen, josta ei nauti''

- Niko 18v

Mitähän hittoa tämäkin nyt sitten tarkoittaa?!

No sitä, että ihmisen on viihdyttävä omassa elämässään, jotta sitä elämää voisi kutsua hyväksi. Ja onnellisuuteen ihminen ei välttämättä tarvitse rahaa, valtavan laajaa sosiaalista piiriä tai huippukoulutusta.

Yleensä riittää että on edes joku joka välittää. Riittää kun tulee toimeen. Onnellisella ihmisellä on yleensä jotain mille omistautua, vaikka jokin harrastus, työ, toinen ihminen, jokin hyväntekeväisyyskohde...

Ja montakohan kertaa olen käyttänyt sanaa ''yleensä''? Jokainen ihminen on yksilö, ja tulee onnelliseksi eri asiosta. Ja onnellinen minuus heijastaa onnellista elämää. YLEENSÄ hyvä elämä sisällyttää hyvän itsetunnon, jonkinlaisen ystävä/kaveri-piirin ja sen oman, henkilökohtaisesti tärkeän asian jolle omistautua.
Joku voi kuitenkin tulla onnelliseksi omasta rauhasta, yksinäisyydestä. Joku voi olla onnellinen koska haluaa elää kurjuudessa, kentien uskonnollisista syistä. Meitä on niin pirusti, jokainen erilaisia, etten halua sulkea muiden onnea pois väitöksilläni. Itse asiassa, Nikon lausahdus tiivistää hyvin sen, mitä onnellinen elämä on. On vain viihdyttävä omassa elämässä, viihdyttävä omana itsenään.

Huono elämä taasen on tietenkin kaiken aikaisemman vastakohtaa. Jos eristäytyy ja syrjäytyy, on yksinäinen, kokee ja näkee itsensä huonona ja rumana ihmisenä, voidaan yleensä puhua huonosta elämästä. Joku voi myös lievänkin köyhyyden kokea huonona, elämää musertavana yksityskohtana. Olisi opittava näkemään elämän hyvät puolet, ja niihin huonoihin suhtaumista voisi hiukan löysentää, ''ottaa löysin rantein''. Tietenkin tämä voi olla hyvin vaikeaa, enkä kiistä etteikö maailmassa voisi olla ihmisiä, voiden elämässä ei yksinkertaisesti vain ole mitään hyvää. Ei pitäisi suhtautua liian tiukkapipoisesti ihmisen haluisin, koska niiden toteuttaminen voi tehdä onnelliseksi. Jos ihminen yksinkertaisesti vaikka vihaa nenäänsä ja on rahaa leikkauttaa se, ei sellaista pidä estää, jos ihminen sitä todella haluaa. Riittää että ihminen tuntee itsensä hyväksi, sen tunnon saamiseksi käytettyjä keinoja ei pitäisi tuomita.
[Tietenkin tässä on käytettävä tervettä järkeä = Michael Jackson]

: D

Raha voi tehdä onnelliseksi, mutta myös onnettomaksi.

Onni löytyy sisältä. Kurkista sisimpääsi ja kysy, ''olenko minä onnellinen?''

Minun onneni löytyi rakkaudesta ♥

Sini

Mainitsin edellisessä kirjoituksessa että filosofian tunnilla ajatuksen pyörivät ihan aiheen vierestä. Katsokaas, tunnin alussa esitettiin kysymys, ''Milloin saa rikkoa käskyä Älä Tapa?''

Siitä sitten ajatus karkasi kipuun ja väkivaltaan, lähinnä kipuun. Väkivallan kun itse käsitän kipuna (henkisenä tai fyysisenä) joka on tahtomatta koettu, toisen ihmisen toimesta. Kipu voi olla jotain muuta. Sitten raapustin vihkoon tällaisia kysymyksiä itselleni;

Voiko toista ihmistä loukata se, että kohdellaan hyvin?

Jos on kasvatettu arvostamaan loukkatuksi tulemista, tai jos vaikka uskonnollisista syistä tuntee olonsa hyväksi kurjuudessa, saako silloin kohdella huonosti?

Jos nauttii kivusta, saako silloin satuttaa? Voiko kivusta ihan oikeasti nauttia, saada ''kiksejä''?

En häpeä myöntää omia masokistisia taipumuksiani. Enkä häpeä myöntää kokeneeni pahaakin fyysistä ja henkistä väkivaltaa kotioloissa (turha sen perään nyt kenenkään enää on itkeä).

En nauti siitä kivusta mitä olen kokenut tahtomatta. Mutta nautin kivusta jota itse voi tuottaa (voi luoja, en ole mikään viiltelijä! Turha pelästyä heikkohermoiset <__<) Rakkaanikin tietää tästä ja on ehdottomasti kieltäytynyt tuottamasta kipua, kokeeseen niin vääräksi. Eipä se minulle nyt mikään kamala pettymys ole, mutta voiko maailmassa ihan oikeasti olla ihmisiä, jotka todella nauttivat kovastakin fyysisestä kivusta? Joille se on yhtä ihanaa, miellyttävää ja mukavaa kuin monille esimerkiksi suukottelu? (<3)

Kyllä silloin saa satuttaa, tietenkin. Mutta onko sitten väärin vaatia satuttamaan, jos toiselle tulee siitä paha olla. Voiko ikinä olla varma, että se todella on nautinnollista, jos itse kokee kaikenlaisen kivun todella pahana?

Aiempiin kysymyksiini en oikein osaa vastata. Itse en voisi kohdella huonosti ketään, vaikka hän haluaisi. Jos näkisin nääntyneen miehen makaamassa kadulla, ja tämä vaatisi minua kulkemaan ohi ja sylkemään niskaan, en voisi tehdä niin. Vaikka se mies haluaisi elää vanhurskaasti. Tai jotain... voiko sellaiseen tilaan todellakaan kukaan edes haluta? (ó__ò)

Hassua kun olen ja ajattelen.

Sini

f Tehtävänä olisi sitten vastailla kirjan kysymyksiin. Minun asiat pyöri kyllä tunnilla jossain ihan muussa, joten aiheeseen liittyvät mietteen jäivät vähän lyhyiksi, eivätkä kovinkaan omaperäisiksi. Kun ei minulla ole omia ajatuksia aiheeseen (ó__ò)

Voiko etiikka ratkaista maailman ongelmat?

Voiko mikään? Etiikka voi auttaa ymmärtämään asioita, ja voi auttaa kehittämään ihmisten moraalintajua suuntaan, jolla ongelmien luullaan ratkeavan.Mutta ongelmia tulee aina olemaan. Tosin on hyvä pyrkiä kohti mahdotonta, että edes jotain hyvää saadaan aikaan.

Mitä etiikka voi antaa henkilökohtaisesti?

Se voi auttaa kehittämään omaa moraalintajua, antaa eväitä pohtia asioita.

Mitä etiikka pystyy ratkaisemaan?

Ei se mitään suoraan pysty ratkaisemaan. Itse etiikka ei voi antaa suoria ratkaisuja, vaan yhdessä jokaisen oman moraalintajun kanssa se voi antaa suuntaa kohti ratkaisua.

Miksi etiikkaan on syytä opiskella?

On tärkeää olla varma omista moraalisista arvoistaan, oikeasta ja väärästä. Etiikan opiskelu auttaa ajattelemaan omia ajatus- ja toimintamalleja, joita tarkentamalla voi kehittää omaa moraalintajua.

Sini

Viikonloppu erossa rakastetusta veti mielen maahan. Tuli äskyiltyä sitten muille. Tanssitkaan eivät loppupeleissä olleet miellyttävä kokemus. Voi hyvä luoja tätä elämää...

Lauantaina tekstailin pitkään rakkaani kanssa. Hänellä oli paha olla, koska vanhemmat joivat ja hän oli yksin. Lohduttelin pitkään vaikka itsellänikin oli mieli mustana. Sielu murskana. Vanhan haamut kummittelemassa... Noh, sitten kun rakkaani vähän piristyi, siirtyi hän muiden seuraan, ilmoittaen ottavansa taas yhteyttä jos masentaa.

Jäin yksin, jäin huomiotta. Paha olo jäi purkamatta.
Siitäkös syntyi konflikti.

Näin lauantai-ilta meni itkiessä. Pistin viestin jossa rakkaalleni huomautin asiasta ja suljin puhelimen. Otin pitkän kuuman suihkun. Puoli tuntia sen jälkeen, avasin taas puhelimen. Viesti.

Rakas oli aivan särkynyt. Totaalisesti.

Kirosi ajattelemattomuuttaan. Sanoit että ansaitsen parempaa (parempaa ei olekaan!). Pyysi anteeksi ettei huomioinut minua sanoi minun kelpaavan muuhunkin kuin lohduksi.

Asiaa selvitettiin, itkettiin yhdessä ja pyydeltiin anteeksi. Rakas oli ehtiny jo miettiä synkkiä ajatuksia, luuli että olisi meidän tarina nyt ohi, että olisin sydänjuuriani myöten vihoissani.

En ollut.

Loppuilta, myöhään yöhän vaihdettiin rakkaudentunnustuksia, todettiin taas;
     Maailma meitä haluaa kokeilla, kukaan ei usko että
     näin aidosti voi toista ihmistä rakastaa. Meidän rakkauteen
     luotetaan vain me itse. Kyllä me kestetään. Me rakastetaan.

     Yhdessä on luvattu elää, yhdessä halutaan elää.
     Muut eivät vain kelpaa.

Sini

P.S. Rakastan sinua Niko <3